And all that jazz...

Viikko sitten lauantaina otettiin nokka kohti New York Citya, tarkoituksena käydä katsomassa Chicago-musikaali Broadwaylla! Reissu oli yliopiston Programs Council -yhdistyksen järjestämä ja kustansi jokaiselle osallistujalle vaivaiset 30 dollaria. Eli siis 30 dollarilla saatiin kyyditykset New Yorkiin ja takaisin, sekä lippu Broadway-musikaaliin! Ei paha diili, sanoisin ;) Onneksi olin kysäissyt kämppiksiltäni jo heti tänne saapuessani, että onko esimerkiksi Facebookissa joitakin yliopiston sivuja, joista kannattaisi käydä tykkäämässä, sillä sain tiedon tästäkin reissusta ensimmäisenä Facebookin kautta. Innosta puhkuen sitten mainostin reissua muillekin vaihtareille ja meitä taisikin lähteä peräti 11. 

Lähtö New Havenista tapahtui klo 12 ja New Yorkissa olimme perillä kahden maissa, joten meille jäi mukavasti päivä aikaa tutustua kaupunkiin haluamallamme tavalla ennen musikaalin alkua. Alun perin olimme kai suunnitelleet shoppailua, mutta lopulta aika kuluikin vain kävellessä ympäriinsä ja ihmetellessä Isoa Omenaa ;) Ambassador-teatteri, jossa Chicago-musikaali esitetään, oli aivan Times Squaren läheisyydessä, joten tietysti köpöttelimme sitten katsastamaan Times Squaren.

Times Square oli jotenkin todella erilainen kuin mitä olin kuvitellut tai saanut kuvan tv-sarjojen ja elokuvien perusteella! Times Squarelta lähdettiin sitten kävelemään Hudson-joelle päin ja jossain vaiheessa käännyttiin sitten Central Parkia kohti.

Käveltiin ympäriinsä Central Parkissa jonkin aikaa. Hitto se on muuten iso! :D Pakko päästä kyllä kunnolla ajan kanssa kiertelemään vielä. Haluaisin vuokrata polkupyörän ja pyöräillä puiston ympäri. Yllä olevassa kuvassa näkyykin sitten kuinka hääseurue oli ottamassa kuvia puistossa :)

Central Parkista käveltiin sitten 5th Avenuelle, käytiin tsekkaamassa legendaarinen Apple Store :D Tässä vaiheessa porukka sitten hieman jakaantui kun toiset halusivat lähteä käymään jossain ostoskeskuksessa (joka olikin sitten lopulta kiinni...) ja me muut halusimme etsiä jonkun kivan ruokapaikan ennen musikaalin alkua. Aikamme seikkailtuamme pitkin ja poikin New Yorkin katuja päädyimme irlantilaiseen ravintolaan. Ruokailun aikana ulkona olikin jo ehtinyt hieman hämärtyä ja matkalla teatterille poikkesimme uudestaan Times Squaren kautta, jotta näkisimme sen valoloistossaan. Olihan se aikamoinen! Tarvitsen kuitenkin aikaa tutkia Times Squarea paremmin, jotta siitä saisi kunnon kuvan. Sitten suuntasimmekin tosiaan teatteriin katsomaan Chicagoa ja se oli kyllä todella mahtava! Tykkäsin todella paljon :)

Oli kiva käydä New Yorkissa, mutta haluan ehdottomasti mennä sinne kokonaiseksi viikonlopuksi, jotta voi vähän paremmin ajan kanssa tutustua kaupunkiin ja nähtävyyksiin :) Suunnitelmissa onkin nyt sitten lokakuun aikana varata kokonainen viikonloppu New Yorkille. Tällä kertaa ei tosiaan tullut shoppailtua, mutta tuliaisiksi sainkin sitten inhottavan nuhan ja tämä viikko on mennyt sairastellessa :( Nyt on jo paranemaan päin, joten toivottavasti ensi viikko olisi hieman parempi :)

Pieni pala kotia!

Lähdin kämppikseni kanssa käymään ruokakaupassa, joka ainakin olevinaan myy pelkästään luonnonmukaisia tuotteita. No, en lähde kommentoimaan tuohon mitään. Ainakin huomattavasti enemmän sai tuotteista pulittaa. Mutta. Voi mitä näinkään siellä yhdellä hyllyllä! Nimittäin Wasan näkkileipää!

Ja no, vaikka ruotsalainen tuotehan tuossa varsinaisesti on kyseessä, niin kyllä silti tuli kovin kotoisa fiilis bongatessani tuon hyllyn. Kämppikseni nauroikin vielä kotimatkalla että kun saatoin oikein päästää pienen kiljahduksen nähdessäni nuo paketit :D Saatoin hieman innostua...Iltapalaksi nakertelinkin sitten pari näkkäriä. Eipä ole varmaan ikinä näkkileipä maistunut näin hyvältä :D Kämppiskin halusi maistaa ja peräti jopa tykkäsi siitä!

Tämä nyt tällaisena pienenä päivityksenä vain. Palaan myöhemmin viime lauantaiseen New Yorkin reissuun ;)

Ajatuksia opiskelusta

En ole mielestäni kokenut mitään erityistä kulttuurishokkia täällä oleskeluni aikana. Vaikka tietysti lähestulkoon kaikki mahdollinen on täällä hieman erilaista ja asiat tehdään hieman eritavalla kuin mihin Suomessa olen tottunut, ei mikään ole tähän asti kuitenkaan yllättänyt suuremmin taikka aiheuttanut suuria eikä ylitsepääsemättömiä ongelmia sopeutumisen suhteen.

Ainoa asia, joka kuitenkin on aiheuttanut hieman haasteita sopeutumisessa, tai lähinnä ehkä asennoitumisessa, on ollut opiskelu. Suurimpana yllätyksenä nimittäin minulle, sekä vissiin kaikille muillekin vaihtareille tuli kurssien suuret työmäärät sekä jatkuva opiskelijoiden "paapominen" läksyjen teon ja opiskelun suhteen. Siinä missä meillä Suomessa jo oikeastaan lukiosta lähtien koulutuksen asenteena on, että jokainen opiskelija on vastuussa omasta oppimisestaan ja se, että teetkö läksysi vai et on periaatteessa jokaisen oman omatunnon varassa - toisin sanoen, opettajat eivät kulje tarkastamassa että kaikki läksyt on varmasti tehty eivätkä tenttaa koko luokan edessä syitä tekemättömiin läksyihin -, täällä vielä näin yliopistossakin professorit ovat todella tarkkoja siitä oletko tehnyt läksysi. Kuulinpa tosiaan eräältä toiselta vaihtarilta, että eräs professori oli todellakin tentannut kyseistä vaihtaria koko luokan edessä siitä, miksi tämä ei ollut tehnyt läksyjä...Minusta tämä on hieman huvittavaa ja älytöntäkin aikuisten ihmisten kohtelemista aivan kuin täällä vielä oltaisiin ala-asteella!

Kurssit tuntuvat täällä myös paljon työläämmiltä. Luettavaa on paljon ja monet professorit vaativat pienempiä esseitä kirjoitettavan parin viikon välein vähintäänkin. Yhdellä kurssilla saattaa näiden pienempien esseiden lisäksi olla vielä parikin isompaa projektityötä ja/tai esitelmää. Lisäksi tietysti parin viikon välein pidetään quizzeja, eli pieniä testejä. Täällä ollaankin taivasteltu muiden vaihtareiden kanssa tätä systeemiä, kun lähes tulkoon kaikki meistä on tottunut siihen, että kursseilla on yleensä vain yksi isompi projekti/essee tai yksi koe kurssin lopuksi. 

Toisaalta tuntuu, että vaikka työmäärä tuntuu paljolta, vaatimustasot eivät ole kovinkaan korkealla. Minulla on esimerkiksi yksi englannin kirjallisuuskurssi, jolla pitää lukea kuusi romaania ja kirjoittaa jokaisesta kirjasta annotaatiot, eli huomioita ja kommentteja sekä vastauksia opettajan esittämiin kysymyksiin. Tämä kuulosti aluksi todella työläältä ja isolta jutulta, sillä oletin, että meidän odotetaan kirjoittavan usean sivun yhtenäiset esseet. Kirjoitinkin ensimmäisestä kirjasta peräti kuuden sivun annotaatiot esseemuodossa, kunnes selvisi, että n. kahden sivun ranskalaisilla viivoilla tehdyt muistiinpanot riittävät...No, kiva tietää :D Eilen myös kuuntelin äimistyneenä, kun erään toisen kurssin professori kertoi seuraavalla kerralla pidettävän quizzin kaikki kysymykset meille suoraan, ja oikein odotti, että jokainen kirjoittaa ylös kaiken mitä testissä tullaan kysymään! Meinasin jo kysyäkin, että mikä ihmeen testi tämä tämmöinen on jos kysymykset annetaan meille jo etukäteen :D

Myöskin massaluennot tuntuu ainakin täällä minun yliopistossani olevan täysin tuntematon käsite. Kaikilla kursseilla tuntuu olevan maksimissaan 25-30 opiskelijaa. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että jokaisella kurssilla myös vaaditaan enemmän aktiivista osallistumista keskusteluihin ym., ja kurssiarvosanaankin sitten tietysti vaikuttaa aktiivisuus tunneilla. Tämä taas ei minulle ole ollut niinkään uutta, sillä Jyväskylässäkin kaikki kielten kurssit ovat maksimissaan 20-25 opiskelijan ryhmiä. Yllättävää kuitenkin on, että jopa psykologian, kauppatieteiden ja esimerkiksi media studies kurssit ovat myös tällaista pienryhmäopetusta, kun taas Jyväskylässä samankaltaiset kurssit ovat pääsääntöisesti massaluentoja. Olen kuitenkin huomannut, että itsekin jaksaa paljon paremmin keskittyä luennoilla kun opiskelijat pääsevät täällä enemmän ääneen eikä joudu pelkästään kuuntelemaan opettajan löpinää luokan edessä.

Voisin muutenkin kuvitella, että paikallinen opetustyyli on ihan toimiva, sillä täällä joutuu hieman aktiivisemmin opiskelemaan koko lukukauden ajan. Suomessa kun se kunnollinen opiskelu usein tuppaa keskittymään sinne kurssin pariin viimeiseen viikkoon (krhm, päivään...), jotta pääsee tentistä läpi... :D (Ja sitten unohtaa kaiken sillä sekunnilla kun tentti on ohi...)

Go Owls!

Lauantaina oli lukukauden ensimmäinen koulujen välinen jalkapallo-ottelu, ja pakkohan sitä oli sitten mennä seuraamaan ja kannustamaan omaa joukkuettamme Owlseja (eli Pöllöjä) Pennsylvanian yliopistoa vastaan. Ja kun täällä puhutaan jalkapallosta (eli football), ei tietenkään tarkoiteta sitä meidän tuntemaamme eurooppalaista jalkapalloa, jossa sitä palloa ihan oikeasti peräti potkitaan siellä kentällä, vaan sillä tarkoitetaan tietysti amerikkalaista jalkapalloa. Ovaalin muotoinen "pallo", pelaajien suuret toppaukset, rajut taklaukset ja touchdownit. Niistä on jenkkifutis tehty. Sekä ilmeisesti myös joka viides sekunti pysäytettävästä pelistä ja kummallisista sääntökiemuroista. Olin siis suoraan sanottuna pihalla kuin lumiukko peliä seuratessani, ja jouduin koko ajan kysymään vieressä istuvalta jenkiltä, että mitä nyt tapahtui :D

Ennen pelin alkua oli kuitenkin pre-game tailgate, eli tässä tapauksessa ihmiset kokoontuivat erään yliopistorakennuksen pihalle ja tarjolla oli grilliruokaa (hodareita, hampurilaisia ja kananugetteja) - ilmaista tietysti -, paikalla jaettiin ilmaisia Southern Connecticut -kannustus t-paitoja, naamaansa sai käydä maalauttamassa yliopiston värit (sinivalkoinen!) ja kouraan tyrkättiin vielä Southern-tekstillä varustettu lippu, jota sitten katsomossa heiluteltiin.

Yours truly, valmiina kannustamaan oma joukkue voittoon!
(Hävittiin.)

Owls-maskotti. Sen nimi on Otus!

Täällä muuten ilmaista ruokaa jaetaan aivan kaikkialla. Jokaisessa tapahtumassa mitä yliopistolla järjestetään on aina ilmaista ruokaa - ja paljon! Sillä tietysti pyritään houkuttelemaan mahdollisimman monta opiskelijaa paikalle, ja kyllähän se aika hyvin näyttää toimivankin. Ainakin näiden ensimmäisten viikkojen aikana tuntuu, että jos oikein taktikoisi, niin varmasti saisi koko päivän ateriat haalittua kaiken maailman ilmaisista tapahtumista. Ruuan lisäksi monissa tapahtumissa jaellaan kaikkea muutakin tavaraa, ihan ilmaiseksi tietysti. T-paitoja, kyniä (aivan hitosti kyniä!!), aurinkolaseja, huulirasvoja, kangaskasseja...Tietääpähän ainakin mihin amerikkalaisten opiskelijoiden lukukausimaksut menee! Jonkin verran olenkin kuullut purnausta jenkkiläisten opiskelijoiden suusta siitä, kuinka lukukausimaksuja meinataan korottaa, ja samalla sitten nähdään kuinka sitä rahaa käytetään miljooniin kuulakärkikyniin joita kaikkialla jaellaan, eikä esimerkiksi asuntoloiden kunnostukseen tai muuhun pikkasen tärkeämpään.

West Rock & Lighthouse Park

Täällä on nyt pitkä viikonloppu takana. Sumplin viime viikkoisen ahdistuksen kourissa lukujärjestystäni uusiksi ja sen ansiosta minulla on nyt perjantait vapaana, jee! Olisikin ollut aika kummallista joutua perjantaisinkin luennoille, perjantait kun on olleet vapaana Jyväskylässäkin fuksivuoden syksyn jälkeen :P Maanantaina täällä vietettiin Labor Dayta, joten viikonloppu oli meikäläisen kohdalla peräti nelipäiväinen. Jotta ei aivan lusmuiluksi mennyt viikonloppu niin pitihän sitä jotain aktiviteettia keksiä jokaiselle päivälle. Perjantaina kämppikseni ehdottikin pientä patikointia läheiselle West Rockille, joka on siis täällä kunnon maamerkki ja suosittu patikointipaikka. Saimme seuraksemme muutaman muunkin vaihtarin sekä paikallisen hemmon - the more the merrier!

Patikointi West Rockin huipulle olikin aika rankka, eikä sitä ainakaan helpottanut kostea kuumuus mikä täällä on vallinnut koko täällä oloni ajan. Sää onkin täällä vaatinut aikamoista totuttelua; lämpöasteita on piisannut suunnilleen saman verran kuin Suomessakin kesällä, eli 20-29 asteen hujakoilla on menty, mutta täällä kuumuus tuntuu pakahduttavalta kosteuden ja ilman seisomisen takia. Täällä on tosissaan ollut niin kosteaa, että voisi melkein luulla olevansa Amatsonin sademetsissä! Tuulta ei ole juuri nimeksikään, joten kostea kuuma ilma seisoo eikä anna hetkenkään helpotusta - paitsi kun astuu sisälle lähes minne tahansa missä vain on ilmastointilaite, sitten onkin kuin olisi astunut jääkaappiin!

Vuoren huipulle kipuaminen oli kuitenkin täysin kaiken tuskan ja hien arvoista, sillä näkymät olivat todella upeat. Hieman kirkkaammalla säällä ne olisivat olleet vieläkin upeammat, nyt pieni sumuisuus hieman haittasi näkyvyyttä kauas. Huipulta kuitenkin näki merelle asti :) 

Lauantaina lähdimme käymään "ostarilla". Voiko mitään periamerikkalaisempaa ollakaan kuin "going to the mall"?! :D Westfield Mall oli hyvin lähellä meidän Jumboja, Forumeita ja Itäkeskuksia. SCSU:n kampukselta on opiskelijoille ilmainen shuttle bus -kuljetus ostarille viikonloppuisin, mikä on muuten aika jees! Kuulemani mukaan normiliikenteen bussilla matka ostarille kestää liikenteestä riippuen tunnista puoleentoista, kun taas tällä yliopiston omalla pikkubussilla matkaan meni n. 20 minuuttia. Ja sanoinko jo, että se on ilmainen? Sunnuntaina kiertelimme taas isommalla porukalla New Havenin keskustassa, koitimme saada hankittua osalle porukasta amerikkalaisia puhelinliittymiä (mukaanlukien itselleni), mutta AT&T-liike (joka täällä tuntuu toimivan kaikkein parhaiten) olikin suljettu sunnuntaina. On muuten uskomattoman rasittavaa olla ilman paikallista puhelinliittymää! Silloin kun puhelin on kytkettynä wifiin pystyn kyllä viestittelemään joidenkin kanssa whatsappin tai iMessageiden kautta, mutta muuten en pysty pitämään täällä oleviin ihmisiin kunnolla yhteyttä ja se on todella rasittavaa kun yrittää sopia tapaamisia ym.

Maanantaina lähdimme viettämään Labor Dayta rannalle, vaikka sää ei ollutkaan mikään paras mahdollinen rantahengailulle. Halusimme kuitenkin nähdä New Havenin majakan, joten otimme suunnaksi Lighthouse Parkin. Ilman kommelluksia emme sinnekään selvinneet, nimittäin bussi, jolla meidän piti mennä ensin kampukselta keskustaan oli pahasti myöhässä, jonka takia emme ehtineet Lighthouse Parkiin menevään bussiin johon olimme aikoneet. Noh, seuraava bussi meni tunnin kuluttua ensimmäisestä, joten ehdimme hyvin ensin etsimään oikean pysäkin ja sitten vielä hakemaan jotain syötävää. Kaiken kaikkiaan matkamme majakalle kesti lähemmäs 3 tuntia, vaikka omalla autolla sinne olisi suhannut varmasti puolessa tunnissa :D

Perillä oli kuitenkin oikean mukavaa. Ranta oli ainakin sinä päivänä todella hiljainen ja rauhallinen, tuntui suorastaan oudolta olla sellaisen hiljaisuuden ja rauhallisuuden ympäröimänä. Majakan vieressä oli iso juhlasali, jonka sisällä oli iso karuselli, ja kyseisessä salissa oli juuri alkamassa hääjuhlat! Paikka olikin aika upea häille, mutta sää olisi voinut tietysti olla hieman parempi. Toivottavasti ehtivät vetää seremonian ulkona hiekalla ennen kuin alkoi satamaan! Aiomme kyllä ehdottomasti mennä Lighthouse Parkiin toisenkin kerran hieman paremmalla säällä, oli sen verran mukava paikka! :)

Semmoista settiä tällä kertaa! Mitäs Suomeen?