Lukukauden alku

Syyslukukausi alkoi täällä virallisesti eilen keskiviikkona, ja minullakin oli ensimmäiset luentoni. Eikä muuten puhettakaan mistään pehmeästä laskusta arkeen vaan seinään rysäytetään täysillä heti ekana päivänä. Mutta palataan siihen kohta, sillä tiistaina meillä vaihtareilla oli ensin orientaatiopäivä ja informaatioryöppy oli melkoinen. Päivä alkoi klo 8:15 yhteisellä aamiaisella, jonka jälkeen paria vessataukoa sekä pidempää lounastaukoa lukuunottamatta kuuntelimme erilaisia infopaketteja yliopiston eri toimialojen edustajien (mm. kampuspoliisi, mielenterveys, opinto-ohjaus jne.) esittelemänä pitkälle iltapäivään asti. Infoa tuli niin paljon, että rehellisesti sanoen en muista siitä oikein mitään, mutta toisaalta paljon oli myös sellaista informaatiota, joka oli jo ennestään tuttua hakuprosessin ajalta.

Kaiken (tylsähkön) istumisen ja kuuntelemisen jälkeen oli aika suunnata - tandandaa! - Ikeaan! Kaikki me 15 vaihtaria ahtauduimme pariin pakettiautoon ja on suoranainen ihme, että vielä Ikea-reissun jälkeenkin mahduimme todellakin noihin kahteen pakettiautoon kamoinemme. Minulla oli siinä mielessä hyvä tilanne, että kaksi amerikkalaista kämppistäni olivat jo hankkineet asuntoon paljon kaikkea tarpeellista ja ystävällisesti ovat antaneet minun käyttää mm. astioita, joten oma ostoslistani koostui lähinnä tyynystä, täkistä, lukulampusta ja henkareista. Toiset eivät ihan selvinneet näin pienillä ostoksilla...

 

Ahdettuamme kaikki tavarat ja vielä itsemmekin takaisin autoihin, suuntasimme seuraavaksi periamerikkalaiseen Walmartiin. Hiustenkuivaaja alle 10 dollarilla - check! Walmartista lähtiessämme vaatikin jo aika taitavaa tetrispeliä saada kaikki tavarat ja ihmiset mahtumaan kyytiin :D Orientaatiopäivän iltana meille oli vielä järjestetty pieni illanvietto asuntolan yhteistilassa, jossa pääsimme esittäytymään talon muillekin asukkaille, ja jossa meille kerrottiin mitä kaikkea meidän varalle on suunnitteilla (esim. ostari-reissua, New Yorkin trippiä, Yale-kierrosta ym.).

Keskiviikkona sitten tosiaan alkoi täällä kurssit ja minulla mukavasti heti aamulla klo 9:10 ensimmäinen luento. Edellisenä iltana tutkiessani aikatauluani kämppikseni kauhistelivat että minulla oli peräti kaksi W-kurssia. Olin aivan ihmeissäni, että no mitäs ihmeellistä näissä W-kursseissa sitten on, johon kämppikseni vastasivat, että ne ovat todella suurella työmäärällä ladattuja kursseja ja vaativat paljon paljon kirjoittamista (writing intense). Ja minulle näitä oli siunaantunut sitten peräti kaksi! Voi kun kiva. Heti aamusta olikin sitten toisen tällaisen kurssin luento, ja vaikka aihe (Comics and American experience) kuulostikin varsin mielenkiintoiselta, luennon jälkeen iski jäätävä ahdistus kaikesta työmäärästä jota minulla tulisi olemaan kaikkien kurssieni kanssa. Näiden kahden W-kurssin lisäksi minulla nimittäin olisi kaksi kirjallisuuskurssia, joille molemmille täytyy lukea 6 kirjaa, plus kirjoittaa niistä esseitä ja muita pieniä projekteja. Alkoi uhkaavasti näyttää siltä, että en pystyisi nauttimaan vaihdostani täällä laisinkaan, sillä kaikki aikani menisi lukiessa ja kirjoittaessa esseitä ja raportteja. Ei hyvä tämä.

Onneksi täällä on käytössä systeemi, joka sallii kurssien pois jättämisen ja uusille kursseille rekisteröitymisen ensimmäisen viikon ajan, eli syyskuun 4. päivään asti voi suht vapaasti fiksailla omaa lukujärjestystään. Niinpä olenkin tänään pistänyt lukujärjestystäni uusiksi aika rankallakin kädellä, mutta toivottavasti nyt minulle jää hieman enemmän aikaa myös ihan vain nauttia täällä olosta, sekä nähdä eri paikkoja :)

Nyt onkin tulossa pitkä viikonloppu, sillä perjantait on minulla vapaana ja ensi maanantaina on Labor Day eli vapaapäivä sekin! Osa vaihtareista suuntaa jo heti New Yorkiin, mutta minä vielä säästän sen reissun hieman myöhempään ja ajattelin tutustua lähialueisiin tämän viikonlopun aikana. Molemmat kämppiksenikin aikovat olla pitkän viikonlopun maisemissa, joten emmeköhän me jotain keksi :)

Loppuun vielä pari kuvaa viime sunnuntaina järjestetyiltä klubi"messuilta" (club fair), jossa siis erilaiset opiskelijaklubit esittäytyivät uusille opiskelijoille ja koittivat haalia uusia jäseniä. Edustettuina olivat mm. sorority sekä fraternity eli sisar- ja veljeskunnat, maantiede-, fysiikka-, kemia-, ja runoklubit sekä animeklubi. Paikalla tarjottiin myös paljon ilmaista ruokaa sekä ilmaista krääsää (kyniä löytyy pienen kylän tarpeisiin). Tapahtumassa oli myös eri tanssiryhmien esityksiä ja olipa siellä ainakin yks rap-esityskin.

Omenapuita ja possuja kampuksella

Käytiin kiertelemässä kampuksella sunnuntaina vähän tutustumassa paikkoihin ja räpsin samalla muutamia kuvia. Tykkään paljon tästä kampusalueesta täällä, tavallaan juuri sellainen kuin odotinkin amerikkalaisen yliopisto kampuksen olevan :) Antaa kuvien puhua puolestaan (ja selittää otsikkoa...):

Engleman Hall, jossa todennäköisesti on suurin osa luennoistani.

Kuten näkyy, näitä yliopiston lippuja näkyy kampuksella todella paljon!

Ylläolevan kuvan rakennus on Adanti Student Center, jonka alakerrassa sijaitsee yliopiston oma kirjakauppa. Ja se on iso. Kun kuulin ensimmäisen kerran puhuttavan yliopiston kirjakaupasta, kuvittelin heti mielessäni Jyväskylän yliopiston Kirjavitriinin kokoisen - eli melko pienen -  liikkeen, mutta Amerikassahan kaikki on tietysti isompaa. Kurssikirjojen lisäksi SCSU:n kirjakaupassa myydään tietysti mielettömät määrät SCSU-teksteillä ja logoilla varustettuja oheistuotteita, kuten paitoja, huppareita, avaimenperiä, vilttejä, vihkoja, kalentereita, urheilutiimien kannustuslippuja ym. Saapa kirjakaupasta ostettua myös tietokonetarvikkeita, kuulokkeita, puhelimen suojakuoria, pieniä välipaloja ja jopa joitakin hygieniatuotteita ja esimerkiksi särkylääkkeitä. 

Päädyin itsekin jo ostamaan SCSU-hupparin sekä avaimenperän, joka kyllä tulikin tarpeeseen, sillä säikähdin jo heti lauantaina että olin ehtinyt tiputtaa asuntoni avaimet jonnekin...

En ole varma mitä näiden kuuluisi esittää,
mutta tuleeko kenellekään muulle näistä mieleen ihan jonossa seisovat possut? :D

Downtown New Haven

Saavuin siis New Haveniin perjantaina hieman kahden jälkeen iltapäivällä ja minua vastassa Union Stationilla oli yliopiston kansainvälisten palveluiden edustaja Michael, joka kyyditsi minut ensiksi asuntolaan viemään matkatavarat ja sen jälkeen lähdimme heti tekemään pienen kampuskierroksen. Haimme samalla hassunnimisen Hoot Loot -korttini, joka on siis paikallinen opiskelijakortti. Samalla kortilla myös maksetaan esimerkiksi kampuksen ruokaloissa sekä ilmeisesti myös asuntolan pesutuvissa ja kortti toimii myös asuntolan ulko-oven avaimena. Sain myös samalla U-Pass kortin, jolla pääsee käyttämään New Havenin busseja ilmaiseksi, jee!

Perjantai-iltana tänne saapui toinen vaihtarityttö Etelä-Koreasta ja olemmekin tällä hetkellä ainoat vaihtarit täällä ennen kuin loput saapuvat maanantaina. Sain muuten tietää, että olen ihkaensimmäinen suomalainen vaihtari SCSU:ssa! Täytyypä siis antaa mahdollisimman hyvä kuva Suomesta ja suomalaisista, jotta suomalaisia vaihtareita otetaan tänne jatkossakin... :D

Koska nyt viikonloppuna ei siis vielä muita vaihtareita ole paikalla ollut eikä siis hirveästi mitään ohjelmaa, päätimme etelä-korealaisen tytön kanssa lähteä tutustumaan New Havenin keskustaan heti lauantaina. Pienen etsiskelyn jälkeen löysimme bussipysäkin ja pääsimme peräti oikeaan bussiinkin. Bussikuski oli äärimmäisen ystävällinen ja auttavainen, ja päästi minut jopa matkustamaan ilmaiseksi, sillä en ollut huomannut että U-Pass astuu voimaan vasta ensi keskiviikkona...Anyway, pääsimme perille New Havenin keskustaan, ja ylläolevassa kuvassa onkin keskustasta löytyvä iso puisto (New Haven Green), jonka avulla tuntuu olevan melko helppo suunnistaa joka suuntaan.

Iso osa Downtown New Havenia on tietysti Yale. Yllätyin itsekin kuinka älyttömän suuri Yale on ja kuinka keskeisellä paikalla se on. Käytännössä katsoen New Havenin keskusta on yhtä kuin Yalen yliopisto ja vice versa. Kaupungin keskustaa on rakennettu Yalen ympärille ja sitä mukaa kun Yale on kasvanut on myös keskusta laajentunut. Lauantaina oli siis tuolla keskustassa ja Yalen ympäristössä aikamoista hulinaa kun opiskelijat muuttivat takaisin asuntoloihin.

Pääasiassa New Havenin keskusta on todella siistiä aluetta ja kuulemma myös erittäin turvallinen. Oli kuitenkin jännä huomata miten suuri ero saattoi kahden vierekkäin olevan kadun välillä olla. Lähdimme New Haven Greenin eli tuon puiston yhdeltä kulmalta kävelemään ja katselemaan mitä eräältä kadulta (en muista nimeä...) mahtaa löytyä. Emme ehtineet montaakaan metriä kävelemään kun huomasimme selvän eron tämän kadun ja muiden välillä. Rakennukset olivat huomattavasti ränsistyneempiä ja "epäilyttävämmän" näköisiä, ja päätimme yhdessä tuumin kääntyä takaisin vaikka olimmekin liikenteessä keskellä kirkasta päivää. Mielestäni onkin ihan hyvä luottaa siihen omaan maalaisjärkeen ja perstuntumaan ("gut feeling") kun liikkuu uusilla alueilla; jos vähänkin tuntuu siltä, että alue vaikuttaa epäilyttävältä ja tulee hiemankin turvaton fiilis on parempi kääntyä takaisin.

Kävimme myös Yalen kirjakaupassa, joka oli us-ko-ma-ton. Älyttömän suuri - taisi olla peräti neljässä kerroksessa - ja kirjojen lisäksi kauppa oli tietysti täynnä kaiken maailman Yale-krääsää. Oli erilaisia paitoja, kyniä, mukeja, avaimenperiä, laukkuja, pyyhkeitä, vilttejä, vihkoja, päivyreitä...Äideille ja isille oli tietysti omat "Yale Mom" tai "Yale Dad" tuotteet. Samaisesta kirjakaupasta sai myös meikkejä ja sisustuskrääsää ym. Taisi siellä olla suht iso kahvilakin. Pääsimme myös todistamaan oikean elämän Glee-hetkeä kun kauppaan asteli sisään vihreisiin paitoihin sonnustautunut porukka, joka laulaa lurautti keskellä kirjakauppaa muutaman laulun.

Sattuipa muuten niinkin hyvin, että kun lähdimme bussilla takaisin omalle yliopistollemme meille osui sama kuski, joka vieläpä muisti minut ja kun olin tarjoamassa tällä kertaa ihan käteistä rahaa, mies vain pyöritti päätään ja sanoi että pääsen tälläkin kerralla matkustamaan ilmaiseksi :)

Kommentoikaa ja kysykää muuten ihmeessä jos herää kysymyksiä mihin tahansa liittyen ja koitan vastailla parhaani mukaan :) Aina ei välttämättä tule itselle mieleen kertoa jostakin asiasta, joten toivomuksiakin saa esittää!

Perillä!

Tai no, olen ollut perillä New Havenissa eilisestä, eli perjantaista saakka, joten mistään uudesta käänteestä ei sinänsä ole kyse. Torstaina siis lensin Finnairin suoralla lennolla Helsinki-Vantaalta New Yorkin JFK lentokentälle, josta matka jatkui erilaisten passien ja viisumien tarkastusten sekä "oletko pakannut laukkusi itse" -kyselyiden jälkeen hotellille lepäämään yhdeksi yöksi ennen siirtymistä New Haveniin. Hotellilla olin perillä paikallista aikaa iltakuuden paikkeilla, mutta olin sen verran uupunut matkanteon jäljiltä, että New Yorkin ihmettely ja ihastelu jäi säälittävästi huoneen ikkunastakin näkyneen Broadway-kadun tallaamiseen edestakaisin (ei siis koko kadun, vain pienen pätkän). Lohduttauduin kuitenkin sillä, että aivan satavarmasti tulen vierailemaan Nykissä tämän syksyn aikana useamminkin kuin kerran. 

No ne näkymät hostellihuoneen ikkunasta.

Olin muuten lähes satavarma että olin varannut hostellihuoneen same sex -huoneesta, eli odotin tietysti naispuolista huonetoveria. Yllätykseni oli melkoinen kun avasin huoneen oven ja siellä seisoi n. 50-vuotias ruotsia puhelimeen sopertava mies! No, eipä siinä sitten mitään, mies oli ihan mukava ja olikin itseasiassa suurimman osan illasta ja yöstä tapaamassa ruotsalaisia tuttujaan Chinatownissa.

Alle vuorokauden kestäneellä Nykin visiitillä ehdin kuitenkin tekemään jo pari mielenkiintoista huomiota:

• Kaistanvaihdot ovat Nykissä melko hurjia, ja takana raivoisasti tööttäävälle kuskille heilautetaan vastaukseksi kättä ikkunasta tyylillä, joka sanoo "hey man, what can you do, it is what it is".
• Totuus ei ihan vastannut Sinkkuelämää-sarjan antamaa kuvaa, jossa naiset juoksentelevat korkeissa koroissa ympäri katuja. Tosiasiassa todella monella naisella oli jalassaan lenkkarit, vaikka päällä saattoi muuten olla tyylikäs jakkupuku tai jopa mekko. Riiiiiiight....

Perjantaina suuntasin jo hyvissä ajoin Grand Central Terminaliin, josta matka taittui junalla New Haveniin n. kahdessa tunnissa. Jouduin odottelemaan Grand Centralilla junan lähtöä reilun tunnin, mikä kyllä vähän ärsytti siinä mielessä, että reilussa tunnissa olisi ehtinyt hyvin käydä tutustumassa vaikka Time Squareen, mutta painavien matkalaukkujen raahaaminen ympäri katuja ei houkutellut enkä nähnyt missään matkatavaroiden säilytyskaappeja, mikä varmaankin johtuu jenkkien supervarovaisesta suhtautumisesta "hylättyihin" matkatavaroihin. Vähän väliä terminaalissa kaikui kuulutus, että matkatavaroita ei saa jättää vartioimatta, ja mikäli tällaisia vartioimattomia laukkuja löytyy, on viranomaisilla oikeus ne takavarikoida ja tutkia pommiuhan tai vastaavan varalta. 

New Haveniin asettuminen on sujunut mukavasti, mutta taidan palata asiaan tarkemmin seuraavalla kerralla, muuten tämä postaus venähtää helposti nälkävuoden mittaiseksi. Mutta elossa ollaan ja perille on selvitty ilman ongelmia :)

Tunnelmia ennen lähtöä

Heissan!

Blogi on saatu vihdoinkin pystyyn pitkällisten (siis ihan oikeesti puhutaan kuukausista) nimipohdintojen tultua päätökseen. Ihan hirveästi en edes liioittele kun sanon, että nimen keksiminen blogille on tuntunut tämän vaihtoonlähtöprosessin vaikeimmalta osuudelta...Mutta nyt voin siis toivottaa kaikki tervetulleeksi seuraamaan seikkailujani rapakon takana, suuressa ja ihmeellisessä Amerikan ('Murica!) maassa, tänne A Little Piece of Haven -blogiin!

Olen siis lähdössä Jyväskylän yliopistosta ISEP-vaihto-ohjelman kautta syyslukukaudeksi 2013 vaihtoon New Haveniin, joka siijaitsee Connecticutin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Kuten ylläolevasta kartasta näkyy, New Haven sijaitsee suorastaan herkullisen lähellä New York Citya. Junalla matkan taittaa alle kahdessa (2) tunnissa! Julkiset kulkuyhteydet ovatkin käsittääkseni varsin hyvät ja junia (commuter trains) menee edestakaisin monta kertaa päivässä, sillä monet new havenilaiset käyvät töissä Nykissä. Ennustan siis, että itsekin varmasti käyn Isossa Omenassa useaan otteeseen pyörähtämässä ;)

New Haven - lempinimeltään The Elm City - tunnetaan maailmalla Yalen yliopistosta, ja se on myös tunnettu Yhdysvaltojen entisen presidentin George W. Bushin syntymäkaupunkina. Lisäksi kaupunkia pidetään ensimmäisenä Yhdysvaltoihin perustettuna kaupunkina vuonna 1638, joten vietän seuraavat neljä kuukautta varsin historiallisessa ympäristössä. Yalen lisäksi kaupungissa toimii Southern Connecticut State University, valtiollinen yliopisto, jonne minä olen siis menossa opiskelemaan (jep, joudun tuottamaan pettymyksen niille, jotka luulivat minun olevan menossa Yaleen :P).

Lähdön hetki koittaa ylihuomenna (!!!!!) eli torstaina, jolloin lentokoneen nokka toivottavasti nousee Helsinki-Vantaan lentokentältä kohti Atlanttia ja sen yli! Lennän ensin New Yorkiin, josta jatkan perjantaina junalla New Haveniin. Pakkaaminen on vielä kesken, mutta muuten kaiken pitäisi olla kunnossa (passi on, viisumi on, siinähän ne tärkeimmät oikeastaan). Fiilikset vaihtelevat kuplivasta innostuksesta jäätävään paniikkiin. En ole koskaan matkustanut näin pitkää matkaa yksinäni, mutta jos siitä ovat monet muut selvinneet ennen minua niin enköhän sitten minäkin :) 

Nyt loppuu löpinät ja pakkaaminen jatkukoon! Seuraavan kerran palaankin asiaan sitten pääkallopaikalta ;)

P.S. Ylimääräisenä knoppitietona New Havenista (musiikki- ja elokuvaintoilijana nämä tarttuivat muistiin):

• Mm. elokuvat Mona Lisa Smile ja Indiana Jones: Kristallikallon valtakunta on kuvattu (ainakin osittain) New Havenissa.
• Monet kuuluisat näyttelijät, mm. Meryl Streep, Jodie Foster, Edward Norton ja erityisesti David Duchovny (!!!) ovat opiskelleet Yalessa ja näin ollen kävelleet New Havenin katuja. 
• New Haven toimi myös näyttämönä The Doorsin nokkamiehen Jim Morrisonin pidätykselle vuonna 1967. Tapaus oli tiettävästi ensimmäinen kerta kun artisti pidätettiin konsertissa. New Haven pääsi tapauksen jälkeen myös Morrisonin Peace Frog -biisin lyriikoihin.