New York, New York (again!)

...Tai kuinka sain Ian McKellenin ja Patrick Stewartin nimikirjoitukset.

Torstaina tosiaan lähdin käymään jälleen New Yorkissa. Hyppäsin yliopiston Union station -shuttle bussiin heti aamuluennon jälkeen ja New Yorkissa olin joskus puoli kahden maissa. Suuntasin heti ensimmäisenä Rockefeller Centeriin ostamaan jo valmiiksi lipun Top of the Rock observointikannelle kello neljäksi. Tähän väliin muuten mainittava, kun viime postauksessa unohdin, että tykkään New Yorkista senkin takia, että ei tarvitse kyllä montaa sekuntia pyöritellä karttaa nenän edessä kun on jo joku ystävällinen ohikulkija kysymässä josko voisi auttaa :) Jotenkin hirveän mukavaa.

Siellä laittavat luistinrataa kuntoon!

Eli Top of the Rock on siis Rockefeller Centerin huipulla sijaitseva näköalatasanne, samaan tyyliin kuin siis Empire State Buildingissa. Rock on vain käsittääkseni himpun verran edullisempi ($27), ja siinä on tietysti se etu, että näkee sen Empire State Buildingin sekä Central Parkin. Ja suosittelen todella menemään hieman ennen auringonlaskua! Sillä tavoin näkee New Yorkin sekä valoisan aikaan, että auringonlaskun ja pimeän aikaan, jolloin tietysti kaupungin valot pääsevät loistamaan :) Ja voi kuinka upea se auringonlasku olikaan! Eihän se tietystikään täydellisenä tallennu kameralle, mutta tässä muutama kuva New Yorkista ylhäältä käsin:

Viihdyin tuolla ylhäällä peräti tunnin vain ihastelemassa näköalaa. Olin myös kovin yllättynyt siitä etten ollut kovinkaan peloissani näin korkeanpaikankammoisena! Normaalisti kun jo alkaa polvet hieman tutisemaan kaksikerroksisen omakotitalon parvekkeella ja erityisesti silloilla. Liekö sitten joku omituinen juttu tässäkin että kun nyt oltiin niiiiiiin korkealla että sitä ei osannut jotenkin käänteispsykologisesti enää edes pelätä... :D Tosiaan hissi hurautti 67. kerrokseen ja siitä pääsi sitten vielä rullaportailla parikin kerrosta ylemmäksi. Hissi meni kyllä semmoista vauhtia että olisikohan noin minuutti mennyt ylös kipuamisessa! Mieletöntä. Korvat meni lukkoon myös.

Ja sitten olikin jo luistelurata auki ja ensimmäistä kertaa vuosikausiin minunkin oikein olisi tehnyt mieli mennä luistelemaan! No, ensi kerralla sitten, eli varmaan joulukuussa :)

No tämän torstaisen New York-visiitin varsinainen syy oli kuitenkin No Man's Land -näytelmä Cort Theaterissa. Ja ihan suoraan tunnustan, että ei minulla ollut mitään käryä että mistä näytelmässä on kyse, ainoa syy miksi sen halusin käydä katsomassa oli se, että kahta pääosaa näyttelivät suorastaan legendaariset näyttelijät sir Ian McKellen ja sir Patrick Stewart! (Btw, yksikään jenkki saati vaihtari joille olen nuo nimet maininnut eivät ole tienneet ketä nämä henkilöt ovat...Ennen kuin olen sanonut taikasanat "Gandalf" ja "Professor-X". Jos sittenkään.) No näytelmä itsessäänkin osoittautui todella hyväksi ja hauskaksi, ja olen äärimmäisen tyytyväinen että päätin sen käydä katsomassa! Enkä vähiten sen takia, että näytelmän päätyttyä...

TADAA!!! Näiden kahden veteraaninäyttelijän nimmareiden lisäksi myös näytelmän muiden näyttelijöiden nimmarit koristaa nyt ohjelmavihkosta! Tosiaan kun astelin ulos teatterista näin heti kahden ison mustan auton teatterin edessä ja pukuun sonnustautuneen miehen laittamassa aitoja ikäänkuin käytäväksi teatterin sivuovelta autoille. Eipä siinä tarvinnut montaa hetkeä miettiä että mistä on kyse kun tajusin että minä hetkenä hyvänsä näyttelijät varmasti astelevat ulos teatterista autoihin. Jonkin verran ihmisiä kerääntyikin odottamaan aitojen luokse, ja niin tietysti minäkin, vaikka olisinkin saattanut ehtiä aikaisempaan junaan. Mutta hei c'mon! Kuinka monta kertaa tässä elämässä saa tilaisuuden nähdä nämä näyttelijät kosketusetäisyydeltä, kenties vaihtaa sananen ja saada nimmarit?? No voin kertoa että eipä varmasti kovinkaan montaa!

Ensimmäiseksi ulos astelivat Billy Gyrup (nimmarikuvassa toinen oikealta) ja Shuler Hensley (kuvassa oikealla). Hetki näiden kahden jälkeen ulos tuli Ian McKellen, joka oli niin sympaattinen ja ystävällinen! Kun kerroin nopeasti olevani Suomesta (no koska ainahan sitä pitää mainostaa tämmöisissä tilanteissa eikö?!), Ian kohotti yllättyneenä kulmakarvojaan ja kiitteli kovasti että olin tullut katsomaan näytelmää :) Valitettavasti en pystynyt saamaan yhteiskuvaa sillä edessäni oli ihmisiä ja jouduinkin kurottelemaan jo heidän välistään että edes sain ojennettua ohjelmavihkon nimmaroitavaksi :( Patrick Stewart antoikin odottaa itseään hieman kauemmin ja ehdin jo huolestua että niinköhän joudun lähtemään ilman hänen nimmariaan, jotta ehdin junaan. En onneks lähtenyt ja niinpä sain sitten hänenkin nimikirjoituksensa komistamaan tuota kuvaa :)

Paikalta poistuin hymy korvissa ja virnistellen varmasti äärimmäisen typerän näköisenä, mutta olin New Yorkissa, jossa tuskin kukaan kiinnittää huomiota sellaiseen ;)

Että semmoinen tarina kehkeytyi torstaista. I ♥ New York!

Huomenna lauantaina suunnataankin sitten Bostoniin!