Perillä!

Tai no, olen ollut perillä New Havenissa eilisestä, eli perjantaista saakka, joten mistään uudesta käänteestä ei sinänsä ole kyse. Torstaina siis lensin Finnairin suoralla lennolla Helsinki-Vantaalta New Yorkin JFK lentokentälle, josta matka jatkui erilaisten passien ja viisumien tarkastusten sekä "oletko pakannut laukkusi itse" -kyselyiden jälkeen hotellille lepäämään yhdeksi yöksi ennen siirtymistä New Haveniin. Hotellilla olin perillä paikallista aikaa iltakuuden paikkeilla, mutta olin sen verran uupunut matkanteon jäljiltä, että New Yorkin ihmettely ja ihastelu jäi säälittävästi huoneen ikkunastakin näkyneen Broadway-kadun tallaamiseen edestakaisin (ei siis koko kadun, vain pienen pätkän). Lohduttauduin kuitenkin sillä, että aivan satavarmasti tulen vierailemaan Nykissä tämän syksyn aikana useamminkin kuin kerran. 

No ne näkymät hostellihuoneen ikkunasta.

Olin muuten lähes satavarma että olin varannut hostellihuoneen same sex -huoneesta, eli odotin tietysti naispuolista huonetoveria. Yllätykseni oli melkoinen kun avasin huoneen oven ja siellä seisoi n. 50-vuotias ruotsia puhelimeen sopertava mies! No, eipä siinä sitten mitään, mies oli ihan mukava ja olikin itseasiassa suurimman osan illasta ja yöstä tapaamassa ruotsalaisia tuttujaan Chinatownissa.

Alle vuorokauden kestäneellä Nykin visiitillä ehdin kuitenkin tekemään jo pari mielenkiintoista huomiota:

• Kaistanvaihdot ovat Nykissä melko hurjia, ja takana raivoisasti tööttäävälle kuskille heilautetaan vastaukseksi kättä ikkunasta tyylillä, joka sanoo "hey man, what can you do, it is what it is".
• Totuus ei ihan vastannut Sinkkuelämää-sarjan antamaa kuvaa, jossa naiset juoksentelevat korkeissa koroissa ympäri katuja. Tosiasiassa todella monella naisella oli jalassaan lenkkarit, vaikka päällä saattoi muuten olla tyylikäs jakkupuku tai jopa mekko. Riiiiiiight....

Perjantaina suuntasin jo hyvissä ajoin Grand Central Terminaliin, josta matka taittui junalla New Haveniin n. kahdessa tunnissa. Jouduin odottelemaan Grand Centralilla junan lähtöä reilun tunnin, mikä kyllä vähän ärsytti siinä mielessä, että reilussa tunnissa olisi ehtinyt hyvin käydä tutustumassa vaikka Time Squareen, mutta painavien matkalaukkujen raahaaminen ympäri katuja ei houkutellut enkä nähnyt missään matkatavaroiden säilytyskaappeja, mikä varmaankin johtuu jenkkien supervarovaisesta suhtautumisesta "hylättyihin" matkatavaroihin. Vähän väliä terminaalissa kaikui kuulutus, että matkatavaroita ei saa jättää vartioimatta, ja mikäli tällaisia vartioimattomia laukkuja löytyy, on viranomaisilla oikeus ne takavarikoida ja tutkia pommiuhan tai vastaavan varalta. 

New Haveniin asettuminen on sujunut mukavasti, mutta taidan palata asiaan tarkemmin seuraavalla kerralla, muuten tämä postaus venähtää helposti nälkävuoden mittaiseksi. Mutta elossa ollaan ja perille on selvitty ilman ongelmia :)